Kuvat otti Katja Kaipainen!
On jotenkin täysin minun tuuriani, että juuri kun saan nettiyhteyden toimimaan, läppärini ottaa lopputilin. Onneksi sain lainaan läppärin, jota käyttää sen aikaa kun omani on huollossa. Pääsen siis viimeinkin päivittämään blogiakin, eikä näyttelyreissuistakaan tarvitse (tämän jälkeen) kirjoitella monen viikon viiveellä.
Kaksi viikkoa sitten lähdimme treenikaverini kanssa ajelemaan kohti Luumäkeä ja collieiden pääerkkaria. Tuumin aiemmin keväällä, että pakkohan sinne on lähteä kun kerrankin on pääerkkari "lähellä", ajomatkaa vain vajaat 4 tuntia! Niinpä matkaan lähdettiinkin enemmän tai vähemmän virkeinä puoli seitsemältä. Matka taittui kuitenkin mukavasti ja nopeasti rupatellessa. Näyttelypaikalla alkoi heti hirmuinen tuttujen bongaus ja saimmekin aikaiseksi hauskan häkkirivistön, joka koostui niin Joensuun collieporukan collieista kuin sukulais-Koiruuksistakin! Mahtavinta koko päivässä olikin nähdä kaikkia tuttuja pitkästä aikaa ja jännätä heidän puolestaan kehien laidalla!
Juuri ennen nahkakehän alkua alkoi melkoinen vesisade, joka jatkui junnu-urosten ja vielä nuorten urostenkin ajan. Meidän vuoromme jälkeen sade tietenkin laantui ja päivästä tulikin todella aurinkoinen ja helteinen (lue: ensin kastuin läpimäräksi ja sitten paloin...). Eniten koko päivässä taisikin jännittää se, pysyykö Lennun korvat kurissa, ne kun ovat tällä hetkellä (tai no, melkein ainahan ne ovat) kovin kevyet ja viileä, sateinen ilma pahentavat tilannetta entisestään. Brittituomari arvosteli koirat todella yksityiskohtaisesti ja yhtä koiraa arvosteltiin kehässä todella pitkään. Kun meidän vuoromme sitten viimein tuli, sadetta ryöppyi niskaan aivan toden teolla. Hyvin kuitenkin selvisimme omasta osuudestamme ja lopputuloksena ERInomainen!
Kilpailuluokassa olimme kahdestaan sukulaiskoira Leon kanssa ja hieno Leo-poika osoitettiinkin ensimmäiselle sijalle ja meidät toiselle. Molemmille vielä SA:t ja paras uros -kehän odottelu alkoi! Odotin PU-kehästä pikaista kättelyä ulos, mutta kehässä saikin pönöttää oikein urakalla tuomarin käydessä tarkkaan läpi koko poppoon vielä kertaalleen. Loppujen lopuksi tuomari sijoitti monta hienoa urosta (joista yksi valioitui!) ja me pääsimme nauttimaan loppupäivästä mukavassa erkkaritunnelmassa. Olin supertyytyväinen Lennun esiintymiseen hieman epätavallisissa olosuhteissa (ei olla taidettu sateessa koskaan näyttelyhommia tehdä) sekä sen saamaan arvioon brittituomarilta!
"Very smart sable, well balanced head, lovely dark eyes of good shape, well arched neck, excellent shoulder angulation, correct topline, deep chest, well-sprung ribs, but would prefer the ribs to be carried further back, excellent outline, but front needs to develop, very narrow in front, rear movement good, front movement loose in pasterns."
ERI SA NUK2 (Tuomarina Mike Vincent, Iso-Britannia)
Meidän päivämme venähti pitkäksi matkatoverin pehkopennun päätyessä ensin ROP-pennuksi ja lopulta BIS2-pennuksi. Oli kuitenkin mukava jäädä katsomaan loputkin kehät oikein pitkän kaavan mukaan, kun kerran oltiin erkkariin lähdetty! Kotimatkalla pysähdyttiin vielä syömässä ja kotiin palatessa pitkästä näyttelypäivästä väsähtänyt nahka tuhisi tyytyväisenä pedissään. Kiitos vielä Katjalle matkaseurasta, lähetään toistekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)