Viime sunnuntaina oli jälleen aika pakata näyttelykamat reppuun ja pyörähtää molempien koirien kanssa kehässä Nurmeksen ryhmänäyttelyssä. Alunperin olin ilmoittanut näihin karkeloihin ainoastaan muorikoiran, mutta nahkojen tuomarin vaihtuessa totesin, että haluan tämän uuden tuomarin mielipiteen myös Lennusta. Matkaseuraksi saimme Josefinan ja Darwinin ja matka taittuikin nopeasti, lähinäyttelystä kun on kyse!
Näyttelypaikka osoittautui pieneksi, suht uudeksi liikuntahalliksi, joka oli muilta puitteiltaan oikein kiva paikka, mutta parkettimainen alusta oli hankala koirien liikkumisen suhteen, varsinkin kehäkoot huomioon ottaen. Matot olisivat olleet aivan ehdottomat, mutta ehkä ensi kerralla!
Saavuimme paikalle erittäin hyvissä ajoin ja leiriydyimme colliekehän laidalle. Yksi lähinäyttelyiden parhaista puolista on se, että paikalla on aina paljon tuttuja ja niin nytkin! Tapasin paljon vanhoja tuttuja, mutta pääsin myös tapaamaan uusia tuttavuuksia! Nahkoja oli ilmoitettu tuomari Juha Putkosen arvosteltavaksi 10 kappaletta, mikä on näillä leveyspiireillä melkoinen määrä ryhmänäyttelyssä. Koirista jopa kuusi oli uroksia ja neljä narttuja.
Ensin esiintymisvuorossa oli tietenkin Lennu, jonka kanssa menin kehään suhteellisen rentona, sillä sen kanssa ei ole enää mitään syytä jännittää. Lennu esiintyikin oikein kivasti, ainoastaan yhdessä toisen valioluokan uroksen kanssa ravatessa se hieman suti liukkaalla lattialla. Yksilöarvostelun aikana ja kilpailuluokassa raviosuudet kuitenkin sujuivat jo paremmin. Tuomari kirjoitutti arvostelua koko rahan edestä ja saimmekin pönöttää pitkään ja hartaasti. Lopulta Lennu todettiin Erinomaiseksi ja oli kilpailuluokan vuoro. Meitä juoksutettiin monen monta kierrosta ja lopulta meidät osoitettiin kakkoseksi SA:n kera. Paras uros -kehässä oli kolme koiraa, joista Lennu valittiin toiseksi.
Seuraavaksi olikin vuorossa sitten päivän jännitysnäytelmä, Metkan vuoro kehässä. Olemme jonkun verran Metkan kanssa treenanneet pönöttämistä, mutta se ei edelleenkään ole sillä aivan yhtä hyvin hallussa kuin Lennulla. Yllättävän hyvin se malttaa seisoa paikallaan, mutta se ei oikein osaa asetella itseään kauniiseen asentoon eikä anna myöskään minun asetella esimerkiksi takajalkojaan. Tästä syystä se seisoo välillä hirmuisessa haara-asennossa muistuttaen hieman sammakkoa. Myöskin ravaamista odotin kauhulla, sillä Metka on kehässä sellainen menijä, että oksat pois!
Nartuista jokainen oli omassa luokassaan, yksi junioreissa, yksi nuorissa, yksi avoimessa ja yksi Metka-koiruus veteraaneissa. Otin Metkan häkistä verryttelemään, seurasin sivusilmällä kehän tapahtumia ja yritin saada Metkan seisomaan kauniisti kehän laidalla. Kun viimein oli meidän vuoromme astua kehään, jännitti minua jo aivan mahdottoman paljon. Metka kuitenkin esiintyi melkoisen hienosti ja vaikka jalat vähän harottivatkin, niin se malttoi todella hienosti! Raviosuudet olivat yhtä kauheita kuin pelkäsinkin niiden olevan; edestakaisin ravaaminen onnistui vielä hyvin, mutta ympyrän juokseminen oli aivan karmeaa katseltavaa kun mummokoira suti menemään. Tuomari kuitenkin totesi Metkankin olevan Erinomainen, SA:n arvoinen ja ainoana veteraanina myös ROP-veteraani.
Kaikki nartut saivat SA:n, joten paras narttu -kehässä oli neljä koiraa, joista jokaiselle oli tulossa varma sijoittuminen. Metka malttoi edelleen pönöttää mallikkaasti sammakkona, mutta yhdessä juokseminen ei edelleenkään onnistunut, sillä Metkan tahti taisi olla nuorempiaan kovempi eikä jalat pitäneet liukkaalla lattialla. Hämmästyksekseni meidät kuitenkin osoitettiin toiseksi, juoksutettiin vielä kerran ympäri ja todettiin tämän olevan lopullinen järjestys. Siispä Metkalle hieno sijoittuminen paras narttu -kehästä ja kaupan päällisiksi vielä varasertikin. Jälleen siis meni viimeinen serti juuri nenän edestä! Tuomari ei meinannut antaa meille varasertiä ollenkaan tullessaan meitä kättelemään, vaan totesi, että te ette varmaankaan voi tätä ottaa vastaan. Ei auttanut muu kuin todeta, että juu, todellakin voidaan...
Näyttelypäivä oli oikein kiva, seura mitä mukavinta ja ajomatkat riittävän lyhyet, oltiin reilusti valoisan aikaan kotonakin. Seuraavaan näyttelykoitokseen onkin reilu pari kuukautta aikaa, joten meillä on hyvin aikaa hioa seniorikoiran esiintymistä!
Miun tyypit <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)